Aluevalmennusviikonloppu Ypäjällä 10.‒11.2.

Länsi-Suomen kouluratsastuksen aluevalmennus pidettiin Ypäjällä 10.‒11.2. Ajatuksena oli, että Veera ratsastaa Tuukalla, Milja Peikolla ja että itse lähden mukaan Tompan kanssa. Oma osallistumiseni jäi vain ajatuksen tasolle perjantaina nousseen kuumeen vuoksi. Veera kuitenkin lupautui ratsastamaan kahdella hevosella, niin että Tompankaan ei tarvinnut jäädä kotiin.

Toisaalta myös se, että Veera nyt ”joutui” ratsastamaan Tompan vieraissa olosuhteissa oli ihan hyvä juttu, sillä nyt hän onnistui siinä hyvin. Olemme hieman pohtineet sitä, että pitäisikö Veeran ottaa myös Tomppa mukaan junioriluokkiin. Tomppa on ollut siinä mielessä kysymysmerkki, että se on ollut jännittämisensä vuoksi haasteellinen ratsastaa itsellenikin muualla kuin kotona ja erityisesti se on ollut sitä myös Veeralle. Talven aikana hevonen on kuitenkin kehittynyt tässä asiassa ja sen ratsastettavuus on parantunut muutenkin ihan huikeasti. Tomppa on näihin junioriluokkiin koulutustasoltaan valmiimpi kuin Tuukka, jolle monet asiat junioriluokissa ovat vielä vaikeita. Tompan kanssa Veeralla tulee olemaan haasteena laukanvaihdot, joiden onnistumisen edellytys on, että ratsastaja saa pidettyä hevosen laukan todella nopeana ja eteenpäin pyrkivänä. Mutta oikealla treenillä Veera kyllä tämänkin oppii.

Veera selvisi Tompan kanssa aluevalmennuksista hienosti, erityisesti lauantain meno näytti hyvin mallikkaalta. Sunnuntaina sekä kuski että hevonen olivat ehkä vähän väsähtäneitä, mikä näkyi hevosen etupainoisuutena. Joka tapauksessa Veera ja Tomppa saivat paljon kehuja aluevalmentajalta Emilia Kaikkoselta. Mietittäväksi tässä nyt sitten jää, miten edetään.

Tuukka oli valmennuksen ensimmäisenä päivänä liian jännittynyt, mutta toinen päivä sujui jo ihan tyylikkäästi. Tuukkaa on koko alkuvuoden vaivannut kaiviopaiseen jälkeinen kavion arkuus. Nytkin Tuukka oli oikeasta etujalastaan vähän varovainen, ei epäpuhdas mutta varovainen. Päätimme että nyt on aika katsoa kavio myös klinikalla.

Miljan ja Peikon lauantain treenit sujuivat oikein hienosti. Mielestäni Peikko näytti parhaalta, mitä se Ypäjän olosuhteissa koskaan näyttänyt. Ponia on vaivannut jännittyneisyys ja se on sitten näkynyt takaosan vetelöitymisenä, eikä poni ole siten kantanut hyvin itseään. Nyt valmennuksessa takaosa pysyi hyvin aktiivisena ja siten ponin muotokin erittäin hyvänä. Milja ja Peikko saivat Emilialta erityisesti kehuja parantuneesta laukasta.

Sunnuntai ei sitten mennyt Miljan osalta ihan putkeen, kun aamu alkoi mahataudin merkeissä. Vatsatauti ei kuitenkaan ollut niin aggressiivinen, etteikö Milja olisi jotenkuten pystynyt ratsastamaan iltapäivällä. Hän halusi kovasti ratsastaa vastavalmistuneen kὒr-ohjelmansa, että ohjelman pituus saataisiin kellotettua. Olimme saaneet Miljan äidin ja Miljan kanssa työstettyä ensimmäisen version valmiiksi lauantaina. Miljan ja Peikon kὒr näytti ihan mallikkaalta ja pienin Emilian antamin muutosehdotuksin saamme ohjelmasta oikein hyvän ja pääsemme tekemään siihen musiikkia. Liitän videon tähän ohjelmasta, kunhan sen saan.

Surun ja murheiden alkuvuosi

PP Dressage Teamin vuoden alku ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Siitä syystä myös kirjoitukset ja tammikuun Check Pointit ovat jääneet kirjoittamatta. Suurimpana murheenamme on ollut Miljan Pepsi-ruuna (Pavasaris) menehtyminen odottamatta ja erittäin äkillisesti ähkyn seurauksena. Kuolemaa edeltävänä päivänä Milja ja Pepsi treenasivat vielä aivan normaalisti ja odotukset olivat entistä korkeammalla. Valmentajan roolissa on ollut musertavaa seurata Miljan ja hänen äitinsä surua poismenneen ystävän johdosta. Myös pettymys Pepsiin ja Miljaan kohdistuneiden suurien odotusten täydellisestä romahtamisesta on ollut surun lisäksi meillä kaikilla mielessä. Tätä tämä laji on pahimmillaan. Onneksi kuitenkin Milja saa jatkaa Peikon kanssa kautta 2018 kohti.

Tähän harjoituskauteen on mahtunut myös paljon pienempiä murheita. Tuukka on kärsinyt kaviopaiseen aiheuttamasta arkuudesta kaviossaan, ja sekä Peikolla ja Tuukalla on ollut lihasvaivoja, joiden vuoksi treeniä on pitänyt keventää. Molemmilla hevosilla on kuitenkin päästy ratsastamaan silti.

Pientä edistystäkin on kaikesta murheesta ja vaivoista huolimatta tapahtunut. Miljan ohjastuntuma on parantunut huomattavasti. Varmasti Pepsin ratsastaminen vei tätä asiaa eteenpäin. Lisäksi poni kevyemmän kautensa jälkeen näyttää paremmalta kuin koskaan. Veera on harjoitellut rentouttamaan istuntaansa sekä nopeuttamaan apujen käyttöään. Edistystä tässä on tapahtunut mukavasti. Lisäksi hevosen vaihtelevasta treenikunnosta huolimatta, laukanvaihdot ovat tulleet varmemmiksi ja teknisesti paremmiksi.

Nyt ei voi toivoa kuin parempaa onnea jatkossa. Ehkäpä me kaikki osaamme olla näiden kokemusten jälkeen tyytyväisempiä hyvinä hetkinä, silloin kun hevoset ovat kunnossa (ja etenkin elossa!) ja voi täysipainoisesti harjoitella.

Vuoden 2017 viimeiset treenit

PP Dressage Teamin vuoden 2017 viimeinen päivä oli treenipäivä. Treenit sijoitimme tarkoituksella aamupäivään, niin että iltapäivällä alkava ilotulitepaukutus ei häiritse.

Joulukuun keskityimme molempien ratsukoiden kanssa seuraaviin asioihin: ulko-ohjan riittävä, hevosen takajalkojen aktivoiminen sekä ratsastajan apujenkäytön nopeuttaminen. Ulko-ohjan tuki -harjoittelu tehtiin niin, että kiinnitimme molemmin puolin satulaa turparemmit. Turparemmistä oli tarkoituksena pitää kiinni aina siltä puolen, kun käsi on ulko-ohjassa. Tämän treenin seurauksena Milja on saanut vakautettua kättään ja Veera saanut vähennettyä hevosen liiallista sisään asettumista. Koska muutos parempaan on ollut molemmilla ratsastajilla näin suuri, ajattelin että jatkamme näillä turparemmeillä satulassa vielä tammikuunkin.

Joulukuun teemana oli myös takajalkojen aktivointi. Edistys näkyy hyvin laukanvaihtovideossa, jossa laukan lyhentäminen ja askelien nopeuttaminen tuottaa hyviä laukanvaihtoja, Miljalla käynnin kautta ja Veeralla askeleessa. Tähän ei olisi päästy ilman, että harjoittelimme paljon ratsastajan apujen käytön nopeuttamista. Helposti käy niin, että ratsastajan käyttää apuja hevosen liikkeen tahtiin. Ravi on kaksitahtinen ja rytmi suhteellisen nopea, joten ravissa apujen käyttö hevosen liikkeen tahdissa saattaa vaikuttaa hevoseen ihan hyvinkin. Mutta jos ratsastaja käyttää apujaan käynnissä ja laukassa yhtä hitaasti, kun niiden rytmi menee, ratsastaja on autuaan jäljessä eikä pysty vaikuttamaan esimerkiksi hevosen askeleen pituuteen tai rytmiin oikein mitenkään. Miljan kanssa jatkamme apujen käytön nopeuttamista erityisesti käynnissä ja Veeran kanssa laukassa.

Joulukuun Check Point

Nyt on hyvä aika tehdä joulukuun tarkistuspiste. Viime viikonloppuna oli maajoukkueleiri. Milja ja Veera saivat molemmat sieltä palautetta ja toki tein itsekin havaintoja, kun pääsi seuraamaan valmennusta ikään kuin ulkopuolelta.

Poniratsastajien ja lapsiratsastajien maajoukkuevalmentajana toimii Kikko Kalliokoski. Hänen kanssaan minulla on jo kokemusta valmennusyhteistyöstä viime kaudelta, kun Veera kuului ponillaan maajoukkuevalmennettaviin. Hänen valmennuksensa ovat mielestäni tehokkaita ja hän antaa konkreettisia parannusehdotuksia sekä valmennettavalle että valmentajalle. Tämä on mielestäni erinomainen asia. Viime viikonlopun valmennuksestakin sain sekä palautetta tehdystä työstä ja näkemyksen korjausehdotuksineen siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaan leiriin mennessä.

Junioreiden ja nuorten maajoukkuevalmentajana toimii Marko Björs. Hänen kanssaan en ole tehnyt vielä valmennusyhteistyötä, mutta toivon että yhteistyö lähtee hyvin liikkeelle ja Veera pääsee mahdollisimman monelle leirille mukaan. Marko antoi palautetta Veeran ja Tuukan yhteistyöstä, joka oli aikalailla samansuuntainen omien ajatusteni kanssa.

Milja ja Peikko

Peikko on edennyt tällä jaksolla hienosti. Kikko antoikin Peikon ja Miljan yhteistyöstä todella hyvää palautetta. Hänen mukaansa ratsukko on edistynyt viime kerrasta aivan huikeasti. Jakson aikana Milja on käyttänyt Peikolla parista kolmeen kertaa viikossa gramaaneja. Tämän tarkoitus on ollut, korjata Peikon muotoa, joka on helposti Peikon jännittyessä virkkuukoukkumainen ja alakaula työntyy eteen. Tämä taas johtaa siihen, että Peikon alakaulan lihas saa liikaa treeniä, mikä taas johtaa siihen, että jännittyessään Peikko voi vetää hyvin kehittyneen alakaulalihaksensa esiin ja alkaa kuskata Miljaa. Gramaaneita käyttämällä olemme saaneet alakaulaa pois ja muoto on tullut pyöreämmäksi. Tehtävää muodon kanssa on kuitenkin vieläkin erityisesti laukassa. Olemme myös keskittyneet laukan kokoamisasteen parantamiseen sekä takaosakäännöksiin.

Seuraavan kauden tavoitteet: Miljan käsien vakauttaminen (pätee myös Pepsillä). Edelleen Miljan kädet ovat turhan epävakaat. Kuolaintuntuma pitää saada tasaisemmaksi ja kädet rauhallisemmiksi. Tämä oli myös Kikon viesti. Niinpä Milja saa satulaansa kauhukahvan, josta hän pitää kiinni toisella kädellä. Jospa saisimme tämän treenin avulla nopeutettua tämän asian oppimista.

Milja ja Pepsi

Milja on nyt ratsastanut yhden harjoitusjakson Pepsiä enemmän kuin ennen. Se näkyy kaikessa. Milja pystyy vaikuttamaan Pepsiin paremmin ja näyttää myös siltä, että Miljan ei ole enää niin vaikea istua Pepsin kyydissä. Pepsillä on kuitenkin hevosen liikkeet pikkuponi Peikkoon verrattuna. Kikko oli tästä parista sitä mieltä, että maaliskuun Ypäjän kansainväliset kilpailut ovat ihan mahdollisuuksien rajoissa. Yritämme saada Miljalle ja Pepsille kv-kvaalin ennen niitä. Tavoite on kova, sillä kv-kvaali on 66 %:n tulostaso, joka siis nyt pitäisi rysäyttää kerralla yksissä kilpailuissa.

Seuraavaksi Miljan ja Peikon kanssa keskitymme siihen, että Milja oppii nopeuttamaan apujaan Pepsin kanssa niin että saamme Pepsin takajalat aktiivisemmaksi. Lisäksi keskitymme vielä muodon pyöreyteen ja siihen, että Pepsi kantaa paremmin itsensä eikä liiku selkä alhaalla.

Veera ja Tuukka

Veera ja Tuukka olivat viikonlopun maajoukkueleirityksessä katsastettavana. Niin sanotut katsastusvalmennukset sujuivat hyvin ja tämä ratsukko suoritti sillä tasolla kuin se tällä hetkellä pystyy. Veera valittiin maajoukkueleireille varasijalle. Tämä oli mielestämme hieno saavutus, sillä ratsukko ei ole vielä starttivalmis vaativaan B:hen. Marko kuitenkin näki ratsukossa olevan potentiaalin ja sanoi, että nousu varsinaiseen rinkiinkin on mahdollinen, kunhan nähdään miten ratsukko alkaa kehittyä.

Tämän harjoitusjakson aikana olemme oikeastaan keskittyneet pelkästään laukan laadun parantamiseen sekä kokoamisasteen lisäämiseen. Näin olemme päässeet parempiin laukanvaihtoihin.

Vaihdot eivät ole vielä ratakelpoisia, mutta siihen ei ole enää kovin pitkä matka. Laukkasulkuja pitää alkaa seuraavaksi treenata linjalla ja laukan rytmiä korjattava vieläkin nopeammaksi ja lyhyemmäksi, niin että vaihdot alkavat sujua entistä paremmin.

Markon palautteen mukaan Tuukka on erittäin laadukas hevonen, joka riittää vielä ratsastajan siirtyessä junioreista nuoriin ratsastajiin. Sillä on raamia ja liikettä. Hän sanoi, että hevonen on saatava vielä kantamaan paremmin itseään ja takajalat aktiivisemmiksi. Näin liikkeiden suoritustaso nousee.

Seuraavan kauden tavoitteet: nopeuttaa ratsastajan apujen käyttöä. Hevosen kokoamisasteen lisääminen, muodon pyöristäminen, takajalkojen aktivoittaminen, laukkasulut linjalla.

Kohti joulukuun maajoukkueleiritystä

Olemme keskittyneet nyt Miljan ja Veeran treeneissä istunta-asioihin (Miljan istunnassa erityisesti alapohkeen paikkaan ja käsien asentoon ja Veeran istunnassa rentouteen). Molempien istunnassa olevat virheet ovat sellaisia, että kun ne saadaan korjatuksi, se tarkoittaa valtavan suurta edistysaskelta. 

Lisäksi olemme tehneet paljon kokoavaa työskentelyä, erityisesti laukassa. On tärkeää pystyä muuttamaan laukka-askeleen pituutta ja rytmiä. Mitä paremmin askeleen pituuden ja rytmin nopeuttaminen onnistuu, sitä paremmin onnistuvat laukanvaihdot sekä käynnin kautta että askeleessa. Olemme edistyneet kokoavissa harjoituksissa hyvin, vaikka treenit eivät ole olleet kummallekaan ratsastajalle helppoja. Milja on alkanut saada Peikon siirtymiset käyntiin tasapainoisemmiksi ja Veera on onnistunut tekemään jo ihan ratakelpoisiakin laukanvaihtoja. 

Ajattelen että jatkamme samoilla treeniteemoilla seuraavaan maajoukkueleiriin saakka, joka on jo ensi viikolla eli 15.‒17.12. Milja on nyt siis ensi kertaa mukana A-kehitysrenkaassa sekä Peikolla (ponit) että Pepsillä (lapsiratsastajat) ja Veera katsastetaan Tuukan kanssa. Ja tietenkin toivomme kovasti, että myös Veeran tie vie junioreiden A-kehitysrenkaaseen.

Veera pääsi katsastettavaksi maajoukkuevalmennukseen

Veera pääsi Tuukalla katsastettavaksi junioreiden maajoukkuevalmennukseen. Siten yksi välitavoite on nyt Veeran ja Tuukan tiellä kohti ensi kauden junioriluokkia saavutettu. Laukan vaihdot ovat nyt siinä mallissa, että Lounais-Suomen aluevalmentaja Emilia Kaikkonen lähettää Veeran ja Tuukan katsastettavaksi Ypäjällä pidettävään junioreiden maajoukkuevalmennukseen. Junioreiden valmentajana toimii Marko Björs. Tavoitteena tietenkin on, että Veera pääsee mukaan junioreiden A-kehitysrenkaaseen.

Jatkamme siis Veeran kanssa vaihtojen työstämistä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että laukanvaihdot tulevat avusta, mutta ne ovat vielä lyhyitä ja hevosen ristiselkä nousee vaihdossa liikaa. Kun laukanvaihdot ovat jo olemassa, keskitymme siihen, että Veera oppii säätelemään Tuukan laukkaa. Hyvä laukanvaihto tarvitsee tullakseen nopeamman ja kootumman laukan. Tärkeää on siis, että Veera oppii kokoamaan riittävän nopeasti laukan takajalkojen päälle ja ratsastamaan laukan sisällä erilaisia askelia. Tästä pääsemme sitten parantamaan niitä vaihtoja. Toivottavasti parannus näkyy jo joulukuun katsastuksissa.

Valmennus 16.11.2017

Valmentaja II -tutkintooni liittyen tehtävänä oli kuvata yksi valmennus eli noin puolen tunnin video, jossa näkyy alku ja loppu, harjoitukset, korjaus ja palaute. Tehtävänä tämä oli sikäli hankala, että erityisesti tuon näkymisen kanssa oli ongelmia. Valaistus ei tahdo millään riittää marraskuussa enää iltapäivällä. Viikonloput ovat olleet taas niin täynnä kaikkea ohjelmaa, että emme ole pystyneet kuvaamaan päivän valossa. Ja liekö sitten valmentajan kokemuttomuutta tehtävän puristaminen puoleen tuntiin osoittautui aika vaikeaksi.

Lisäksi oli odotettava oikeaa hetkeä, jolloin valmennettavien mielentila oli videokuvaukselle otollinen ;D.

Myös videoiden muokkaus osoittautui aikaa vieväksi puuhaksi, joten en liittänyt näitä yhdeksi tiedostoksi säästääkseni aikaa ja omia hermojani.

Aiheena meillä valmennuksessa torstaina 16.11. oli laukanvaihdot käynnin kautta. Aloitimme avotaivutuksilla ravissa (etuosan liikuteltavuus on tärkeää käynnin kautta vaihdoissa), teimme kokoamisharjoituksia laukassa, jonka jälkeen harjoittelimme siirtymistä käyntiin laukasta. Sitten lopuksi teimme muutamia vaihtoja käynnin kautta.

Marraskuun Check Point

Marraskuun tarkistuspisteen asiat:

Veera ja Tuukka:

Laukanvaihdot askeleessa ovat tällä hetkellä ns. asialistan kärjessä. Syyskuussa aloitettujen vaihtojen harjoittelu on edennyt suunnitelman mukaan. Tuukka vaihtaa laukan avusta. Vaihdot ovat vielä lyhyitä (etenkin takaa) ja takajalkojen vaihtoaskel nousee vielä liikaa ristiselästä. Alkuun Tuukka potki aika rajusti vaihdoissa, mutta nyt ne ovat jääneet pois, ja vaihtojen tekeminen alkaa olla sekä ratsastajalle että hevoselle rutiininomaista työskentelyä. Vaihdot teemme edelleen ympyrällä vastalaukasta myötälaukkaan.

Tuukan liikkumista on pyritty parantamaan hevosen selän asentoa korjaamalla sekä muotoa pyöristämällä. Tuukka liikkuu Veeran kanssa selkä vähän alhaalla, jonka seurauksena muoto on lyhyt ja liian pysty. Tästä taas seuraa se, että Tuukka jännittyessään alkaa juosta niin sanotusti ratsastajan alta, apuja karkuun.

Ratsastan itse Tuukkaa kerran viikossa, ja olen huomannut, että kun sen ratsastaa aluksi aika syvään, pyöreään muotoon, sen selän saa hyvin ylös ja takajalat tulevat paremmin alle heti alkuun. Lisäksi kun Tuukka pyrkii nousemaan liian lyhyeen ja korkeaan muotoon, siirrän sen välittömästi pieneen avotaivutukseen. Toisin sanoen ratsastan sen korostetusti sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin. Tällä harjoituksella pyrkiminen pois korrektista muodosta lakkaa. Ylipäätään tämän hevosen kanssa on oltava erityisen tarkkana, että se liikkuu hyvin ulko-ohjan tuella ja vastaa sisäpohkeen käyttöön hyvin eikä jää makaamaan sitä vasten.

Annoin Veeralle vinkiksi yhden ratsastukeni jälkeen tämän avotaivutusasian. Hän otti sen heti käyttöön, ja Tuukka alkoi välittömästi liikkua letkeämmin eikä se enää juossut Veeran apuja karkuun. Tämä oli siis suuri oivallus. En aikaisemmin ole osannut neuvoa, miten saada tämä sisäpohje- / ulko-ohja-asia toimimaan myös Veeralla.

Istunnan osalta Veeran on harjoiteltava rentoutta. Hän jää helposti puristamaan istunnallaan, mikä saa jännittyneen hevosen jännittämään entistä enemmän.

Milja ja Peikko:

Tärkeimpänä teemana on nyt ollut Peikon kokoamisasteen nosto helppo B -tason muodosta FEI:n luokkien koottuihin askellajeihin sopivaksi. Oikea muoto on löytynyt Peikon takaosaa aktivoimalla ja parantamalla Peikon reaktiota eteenpäin vieviin apuihin. Sinänsä Peikon muoto on tällä hetkellä riittävän koottu, mutta ongelmana on, että se ei aina liiku läpi selän. Erityisesti jännittyessään Peikon selkä menee liikkumattomaksi, muoto liian lyhyeksi ja alakaula pääsee eteen. Tätä on pyritty korjaamaan eteenpäin ratsastamisella kevyttä tuntumaa vasten. Pätkittäin työskentely näyttää jo oikein hyvältä, mutta jännittyessään poni palaa helposti vanhaan ja tuttuun tapaansa liikkua.

Lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota Peikon suoruuteen ja etuosan liikuteltavuuteen. Peikolle ei sinänsä tuota ongelmia tehdä avo- tai sulkutaivutuksia. Ongelmana on usein avo- tai sulkutaivutuksen aloittaminen. Vasemmassa kierroksessa Peikko liikkuu helposti oikea etulapa ulkona. Jos esim. ratsastaa avotaivutusta vasemmalle, on vaikea lähteä avoon, kun se ulkolapa on ulkona ja ponin takaosa työntyy sisään. Olemme siis korjanneet oikean lavan asentoa sekä pyrkineet parantamaan etuosan liikuteltavuutta, mikä on tärkeä asia erityisesti taivuttavissa liikkeissä, jos nyt muutenkin ihan kaikessa J.

Istunnan osalta olemme keskittyneet oikean pohkeen ja oikean käden asentoon. Milja istuu hieman vinossa vasemmalla, mikä heijastuu oikean pohkeen irtoamisena ja oikean käden laskemisena liian alas. Vinouden korjaaminen korjaa molemmat molemmat ongelmat ja toisaalta korjaamalla näitä virheitä istunnan vinous korjaantuu. Joten korjailen näitä istuntaongelmia valmennuksessa harjoituksen mukaan vaihdellen.

Milja ja Pepsi:

Miljan ja Pepsin yhteistyö on vielä niin alussa, että tärkeintä on, että Milja totuttautuu ratsastamaan hevosta. Pikkuponilla ratsastaminen on hyvin erilaista. On opittava istumaan ison hevosen liikkeissä ja vaikuttamaan hevoseen niistä huolimatta.

Kuitenkin Milja on edistynyt Pepsin kanssa hienosti, ja parivaljakko väläyttelee ihan hienoja pätkiä.

Yhteenveto valmennettavien ruokapäiväkirjoista

Veera ja Milja tekivät viiden päivän ruokapäiväkirjan sovelluksella Meallogger. He kuvasivat viiden päivän ajan kaikki syömönsä ateriat välipaloineen. Tässä yhteenvetoa heidän viiden päivän ruokailuistaan.

Tavallinen arkiruoka on urheilijan ravitsemuksen perusta, ja nuoren urheilijan lautasen sisältö koostuu suurin piirtein samoista palikoista kuin ravitseva perusruokavalio. Urheileva nuori tarvitsee laadukasta ruokaa. Karkit, pullat ja limpsat eivät siis kuulu urheilijan perusruokavalioon. Makeitakin herkkuja voi nauttia kohtuudella, mutta niillä ei saa korvata päivän muita aterioita. Hyvä periaate on, että nälkään syödään aina kunnon ruokaa! Tavallisen arkipäivän ruokailut koostetaan aamiaisesta, lounaasta, päivällisestä sekä 2-3 hyvästä välipalasta. Makean himo on yleensä merkki siitä, että päivän aterioita on jäänyt väliin tai kunnon ruokaa on syöty liian vähän. Urheilijan on tärkeää syödä päivän aikana säännöllisesti. Lisää urheilevan nuoren ravitsemuksesta: Kasvauhrelijaksi.fi  

Aamupalat

Sekä Milja että Veera syövät terveelliset aamupalat, yleensä leipää ja maitoa. Vaalean leivän voisi korvata tummalla kuidun saannin lisäämiseksi. Tumma leipä on myös hyvä raudan lähde.

Välillä molemmat valmennettavat syövät aamupalallaan hapanmaitotuotteita, mikä on hyvä proteiinin lähde. Proteiinilisäys aamupaloihin olisi toivottavaa, vaikka sitä toki molemmat yleensä saavat parista viipaleesta juustoa ja maidosta myös.  Molempien aamupaloihin olisi myös hyvä lisätä vielä kasviksia tai marjoja.

Välipalat

Voisivat olla molemmilla terveellisempiä ja ravitsevampia, etenkin iltapäivällä ennen ratsastusta. Milja voisi korvata välipalapatukat hedelmillä, jogurtilla tai jollain muulla ravitsevammalla. Välipalapatukoissa on usein aika paljon sokeria.  Välipalaa ei saisi korvata ainakaan herkuilla. Toisaalta kumpikaan ei herkuttele kovin usein, joten en näe herkkuja kummankaan ruokavaliossa ongelmana.

Välipalan voi syödä hyvin ennen ratsastamista. Näin voi varmistaa riittävän energian saannin, ja ennalta ehkäistä nälän tunnetta ratsastuksen aikana. Välillä ainakin Veera valittaa nälän tunnetta ratsastuksen aikana.

Lounaat

Etenkin Veeran syömät lounaat ovat liian pieniä. Hänen energian tarpeensa on suuri, ja välipaloista näkee, että hän korvaa liian pientä lounasta niillä. Koululounailla pitäisi syödä paljon enemmän. Lisäisin myös molempien valmennettavien lautasille enemmän vihanneksia ja juureksia. Molempien valmennettavien harjoittelumäärillä lounaslautasten pitäisi olla ääriään myöden täysiä. Lounaasta harjoitusten alkuun on aikaa useampi tunti, joten tässä kohtaa on sopiva hetki tankata kunnolla.

Päivälliset ja iltapalat

Näyttää siltä, että molemmat valmennettavat syövät hieman epäterveellisesti iltaisin. Se on ymmärrettävää, kun on pitkä päivä takana, eikä enää jaksaisi valmistella mitään ruokaa. Helposti tulee otettua sitä, mikä on käden ulottuvilla. Toisaalta myös nälän tunne ajaa syömään makeaa. Jos valmennettavat söisivät lounaalla kunnolla ja kunnon välipalan ennen ratsastamista, illalla ei välttämättä olisi niin kova nälkä.

Iltasyömisiä korjaisin terveellisempään suuntaan. Lisää hedelmiä, kuitupitoista leipää, kunnon kotiruokaa. Epäterveellinen iltasyöminen voi kostautua myöhemmin ja aktiivisen urheilu-uran päätyttyä painonnousuna (Valmentajalla on kokemusta J). Ei siis kannata siitä syystä totuttaa itseään epäterveelliseen ruokavalioon iltaisinkaan. Liika sokeri myös voi vaikuttaa unensaantiin illalla.

Milja pääsi Peikolla ja Pepsillä A-kehitysrenkaaseen

Milja suoriutui hienosti 3.-4.11. pidetyistä katsastuksista. Ponien maajoukkueen valmentaja Kikko Kalliokoski valitsi Miljan sekä Peikolla että Pepsilla A-kehitysrenkaaseen.  Tämä oikeuttaa Miljan osallistumaan maajoukkueleirityksiin, jotka ovat Ypäjän Hevosopistolla seuraavasti:

15.-17.12.2017
4.-7.1.2018
16.-18.2.2018
16.-18.3.2018

Maajoukkueleiritykseen pääsy oli yksi Miljan välitavoitteista. Se on nyt saavutettu, ja olemme todella tyytyväisiä. Paitsi että Milja saa hyvää valmennusta tulevaa kilpailukautta varten, myös Peikko saa kokemusta treeneissä Hevosopiston isoissa ratsastushalleissa. Näin Milja ja Peikko ovat hyvässä iskussa heti hallikauden alussa :).

Miljan kilpailukausi 2017 ‒ yhteenveto ja analyysi viimekaudesta

Miljan tavoitteet kaudelle 2017 asetettiin tilanteessa, jossa Milja oli startannut Peikon kanssa muutaman helppo C -luokan I-tasolla. Milja oli kaudella 2016 enimmäkseen hypännyt ponillaan. Kouluratsastus oli kuitenkin vetämässä pidempää kortta. Lisäksi oli nähtävissä, että Peikon lahjat olivat koulupuolella. Tavoitteet kaudelle 2017 olivat Evidencia Poni Cup -finaalipaikka, Poniderby 2017 ja aluemestaruusmitali kouluratsastuksessa. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin, että Milja ja Peikko ovat helppo A-tasolla kilpailukauden lopulla.

Milja ja Peikko starttasivat kauden maaliskuussa helppo B -luokissa. Tulokset olivat varsin hyviä tulevaa Evidencia Poni Cupia ajatellen. Ensimmäisen Poni Cupin osakilpailun kaksikko starttasi Korpilahdella ja tuloksena oli hieno 2. sija prosentein 66.474.

Poniderby 2017 ei mennyt aivan niin hyvin, kuin edeltävät tulokset olisivat antaneet odottaa. Paikkana derbykenttä Ypäjällä ei ole kokemattomalle ratsukolle se helpoin. Peikko jännittyi katsomosta ja piti aivan radassa kiinni olevia tuomarikoppeja pelottavina. Tästä syystä suorituksia vaivasi epätasaisuus ja jännittyneisyys.

Aluemestaruudet olivat Miljan ja Peikon osalta melko epäonniset, sillä kolmella tuomarilla ratsastetun aluemestaruuden ratkaisi käytännössä yksi tuomari, jonka linja tai linjattomuus ratkaisi koko kisan. Kahden tuomarin arvioissa Milja ja Peikko oli sijoitettu kisan kakkosiksi, yhden sijalle kahdeksan. Ja kun samainen tuomari vielä oli antanut joillekin huomattavasti enemmän pisteitä kuin kaksi muuta tuomaria, oli järjestys sitten sen mukainen. Milja jäi lopulta ilman mitalia ja oli Lounais-Suomen aluemestaruuksissa 5. Aluemestaruus rata oli kaksikolta tasainen ja rikkeetön, ajattelen että mitalin arvoinen. Nyt kävi kuitenkin näin. Kouluratsastus on myös joskus tätä, ja se on myös tässä lajissa pakko hyväksyä.

Finaalipaikka Evidencia Poni Cupiin heltisi hyvillä osakilpailutuloksilla. Milja ratsasti finaalissa hienosti kolmanneksi vaikka ratsastajaa jännitti aika paljon ja Peikkokin oli aika jännittynyt. Laaksollakin on isot katsomot ja paljon menoa ja melskettä.

Kokonaisuutena kausi oli nappisuoritus. Miljalla on rautaiset kilpailuhermot ja keskittymiskyky kilpailuissa. Hän ratsasti kauden radat tarkasti ja maltilla. Milja on osoittautunut ahkeraksi ja motivoituneeksi harjoittelijaksi. Hän on aina tehnyt kotiläksynsä kunnolla ja se myös näkyi kauden suorituksista.

Aina ei mennyt ihan putkeen, mutta ns. putkeen menemättömät suoritukset ovat opiksi ensi kautta varten. Peikko tarvitsee lisää harjoitusta uusista ja haasteellisista kilpailupaikoista ja toisaalta Miljan on opittava pitämään Peikko paremmin ”otteessaan” haasteellisissa tilanteissa. Tiiviimpää ja tehokkaampaa istuntaa harjoittelemalla saamme tämän sinkoilun varmasti kitkettyä Peikolta ensi kauteen mennessä.