Veeran kilpailukausi 2017 ‒ Yhteenveto ja analyysi viimekaudesta

Veeran tavoitteet kaudelle 2017 asetettiin korkealle. Kausi 2017 oli Veeran ja Herr Doktorin viimeinen, sillä Veera täytti kuluvana vuonna 16. Toisin sanoen niin sanotut poni vuodet olivat loppumassa.

Veera halusi itse asettaa tavoitteet niin korkealle kuin oli mahdollista. Asetimme ne PM-joukkuepaikkaan ja SM-mitaliin. Ne olivat tavoitteena todella kovia, mutta ei mahdottomia. Tavoitteet tarkoittivat hurjasti työtä ja treeniä. Paljon oli tehtävää, sillä Veera ei ollut startannut vielä yhtään luokkaa FEI-tasolla eikä liiemmin ponikaan. Veeran piti esimerkiksi oppia ratsastamaan avo- ja sulkutaivutuksia sekä kootuissa askellajeissa. Ponin koulutustaso oli tavoitteiden asettamishetkellä helppo A. Sulut ja avot olivat vielä ihan niin sanotussa vaiheessa.

Kuitenkin näin valmentajana, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Ponin kokoamiskyky oli erinomainen ja muutenkin sillä oli kaikki tarvittavat palikat kohdillaan. Lisäksi oli Veera motivoitunut harjoittelemaan paljon. Toisaalta hän ei ehkä tavoitteiden asettamishetkellä välttämättä ymmärtänyt, kuinka paljon harjoittelemista tavoitteet lopulta vaatisivat eikä etenkään sitä, että onnistuakseen tavoitteissa jokaisen treenin pitäisi onnistua. Kiire myös loi isoja paineita.

Harjoituskausi kohti kilpailukautta 2017 oli vaikea edellä mainituista syistä. Silti Veera starttasi suunnitelmien mukaan ensimmäisen FEI-luokkansa alkukeväästä 2017. Tulokset olivat 61‒62 % luokkaa. Tässäkin kohtaa ratsastajalle meinasi iskeä epätoivo, sillä näytti että tulokset eivät yllä siihen, mitä tavoiteltiin. Se oli jälleen mietinnän paikka. Toisaalta tavoitteita olisi ollut mahdollista laskea, mutta Veera ei halunnut edelleenkään sitä. Luimme yhdessä Veeran kanssa arvostelupöytäkirjoja ja aloin rakentaa treeniä sen pohjalta. Pöytäkirjoissa usein mainittiin lennokkuuden puute ravissa. Tiesin että ponilla oli vielä paljon liikepotentiaalia ravissa käytettäväksi ja tähän tartuin. Lisäksi radoissa oli ponin muodon epätasaisuutta ja myös tämä asia oli korjattavissa. Aloimme Veeran kanssa systemaattisesti treenata liikkeiden lisäksi sitä, miten Veera saa ratsastettua ponista enemmän ravia ulos. Pyöristimme ponin muotoa, nostimme sen selkää sekä tehostimme ja nopeutimme Veeran apujen käyttöä.

Tämä treeni tuottikin tulosta ja Veeran tulokset alkoivat nousta 65 prosentin tasolle ja sen ylikin. Valitettavasti nousu tapahtui himpun verran liian myöhään. Veera valittiin PM-joukkueseen varasijalle. Varasijalle jääminen harmitti häntä paljon. Tavoitteiden toteutuminen oli ikään kuin liian lähellä. SM-kilpailuissa Veera oli hienosti 7. Mitalisija jäi saamatta, mutta tämäkin sija oli mielestäni todella kova saavutus.

Kaudesta 2017 Veeralle ja Herr Doktorille jäi käteen sijoituksia sekä voittoja helppo A tasolta ja upea nousu Suomen ponien kärkikaartiin. Tulokset eivät olisi olleet mahdollisia ilman Veeran sinnikkyyttä, motivaatiota sekä erittäin hyviä kisahermoja ja keskittymiskykyä.

Tuukan kanssa kaudelle 2017 asetettiin tavoite aloittaa kilpaileminen. Sekin saavutettiin ja ratsukko debytoi niin ikään helppo A -tasolla.

Näinkin voi käydä - Hevosopisto Dressage Challenge

Hevosopisto Dressage Challenge -kilpailu oli molempien ratsukoiden osalta melkoista hurlumheitä. Sekä Miljan ja Peikon että Veeran ja Tuukankin osalta on tulostaulu näyttänyt vähän toiselta. Kummankin ratsukon epäonnistumisessa oli yksi yhteinen nimittäjä: Kilpailupaikka oli hevosille liian vaikea. Molemmat hevoset ovat suhteellisen kokemattomia kilpailijoita. Peikolla yksi kilpailukausi takanaan, Tuukalla ei edes kunnolla sitä yhtä. Kumpikaan hevosista ei myöskään kuulu siihen niin kutsuttuun viilipyttyosastoon, vaan uusi asia saa ne helposti tolaltaan. Näin siis kävi nytkin.

Ypäjä-hallin olosuhteet ovat siitä otolliset, että verryttely tapahtuu samassa tilassa kuin kisasuorituskin. Näin hevoset ehtivät vähän tottua paikkaan ennen suoritusta. Kokemattoman hevosen kohtaloksi saattaa kuitenkin koitua katsomo, joka on täynnä ihmisiä. Jos hevonen ei ole tottunut maneesiin, jossa on katsomo ja yleisöä, voi tilanne olla sille aika vaikea. Jos tähän vielä lisätään liikehtivä yleisö, soppa on valmis. Sitten kun tähän lisätään vielä aivan radan vieressä olevat tuomaripöydät, jonka kaltaisia ei ole tietenkään ulkokisoissa saatetaan joutua jo ylivoimaisiin ongelmiin. Näin kävi sekä Peikolle että Tuukalle.

Molemmat olivat oikein hyvän oloisia ja kuuliaisia verryttelyssä hallin toisessa päässä. Erityisesti Peikko näytti hienommalta kuin koskaan. Mutta kun niiden piti siirtyä kilpailuradalle, molemmat tekivät ihan omat vapaamuotoiset ohjelmansa ja kuskin osaksi jäi lähinnä yrittää pysytellä kyydissä ja pitää hevonen radan sisäpuolella. Erityisesti Peikosta näki että se oli ihan kauhuissaan. Se oli valmiina ottamaan jalat alleen ihan joka käänteessä ja paikoin se myös otti. Tuukka taas lähinnä kunnostautui perääntymällä ja tekemällä U-käännöksiä. Tuukan kunniaksi täytyy sanoa, että se suoriutui niistä ohjelman kohdista hyvin, mitkä eivät tapahtuneet yleisön vieressä olevaa tuomaria kohden tai sivulla olevan tuomarin pöydän kohdalla. Näistä ohjelman kohdista tuli ihan mallikkaita pisteitä. Peikko taas meni niin kovaa alakaula edellä, että hyvät pätkät jäivät näkemättä tällä kertaa.

Näinkin siis voi käydä. Minusta oli kuitenkin ihan äärimmäisen hyvä, molemmat lähtivät kisaan, sillä tätä ei tarvitse tapahtua enää keväällä seuraavalla kisakaudella. Molempien hevosten osalta on kyse kokemuksesta tai paremminkin sen puutteesta. Sitä kokemusta molemmat hevoset toivottavasti saavat talven mittaan maajoukkueleireillä, jotka pidetään Ypäjällä. Veeran ponin Herr Doktorin kanssahan meillä oli ihan sama tilanne viime vuonna. Ensimmäinen maajoukkueleiri meni enemmän ja vähemmän hurlumheissä. Kun leirejä jäi useampia taakse, Ypäjä-hallista tulikin ratsukolle aivan helppo paikka. Ensi kautta ajatellen on harjoiteltava erilaisissa ympäristöissä, myös halleissa. Lisäksi seuraavat Ypäjän kisoissa, menemme edeltävänä päivänä treenaamaan kilpailuareenalle. Se mahdollisuus on yleensä järjestetty.

Joka tapauksessa olen ylpeä molemmista valmennettavastani, sillä molemmat ratsastivat urheasti loppuun saakka vaikeassa ja lähes toivottomassa tilanteessa. Näin hevoset eivät päässeet heti pois radalta, vaan molemmat joutuivat selviämään radalla ratsastajan kanssa sen käytettävissä olevan ajan radalla. Kokemattomuuteen auttaa vain kokemus.

Harjoituspäiväkirjat

Milja ja Veera pitävät harjoituspäiväkirjaa Google Calender -sovelluksella. Molemmat jakavat kalenterin valmentajan kanssa. Valmentautumiseen liittyvät asiat merkitään kalenteriin aina tietyllä värillä.

Harjoituspäiväkirjaan merkittävät asiat:

1. Kaikki ratsastustreenit
• mitä teit?
• miten meni?
• mikä sai treenin onnistumaan?
• missä asiassa olisi ollut parannettavaa ja miksi?
• miltä hevonen tuntui?
• mikä oli oma fiiliksesi?
2. Kengitykset, madotukset, rokotukset, lääkinnät, ruokinnan muutokset, hieronnat tms.
3. Kaikki muu liikunta ratsastuksen lisäksi
• mitä teit?
• kuinka kauan teit?
4. Kilpailut
• tulokset
• mikä oli oma fiilis?
• miltä hevonen tuntui?
• erityisesti mikä onnistui?

Hermot ja jännittävät tilanteet hallintaan

Eilen treenattiin Miljan ja Veeran kanssa avo- ja sulkutaivuksia sekä käännöksiä takaosalla. Miljalle ja Peikolle erityisesti sulkutaivutukset ovat vielä vaikeita. Se on ymmärrettävää, koska niiden harjoittelu on aika alkutekijöissään ja koska kumpikaan, poni eikä ratsastaja, ole niitä aiemmin tehnyt. Silti sulkutaivutukset onnistuvat jo hyvin uralla. Linjalla on vielä haasteellista. Ratsastajan paino pitäisi saada pysymään liikkeen suunnassa, samoin sisäkäsi. Monesti olen huomannut, että kun ratsastaja alkaa harjoitella sulkutaivutusta, ajatus on usein enemmän väistöä sivulle eikä niinkään taivutusta. Tämä luonnollisesti tulee siitä, kun on totuttu tekemään pohkeenväistöä. Sulkutaivutus täytyy kuitenkin aloittaa siitä, että hevonen on taipuneena sisäpohkeen ympäri, ei siitä että aletaan työntää hevosta sivuttaiseen liikkeeseen.

Veera on ratsastanut avo- ja sulkutaivutuksia jo radalla ponillaan. Sen vuoksi ne ovat hänelle tutumpia. Veeran hevonen Tuukka taas on vasta oppinut sulkutaivutukset. Ne ovat sille suhteellisen helppoja, vaikkakin taivutusastetta täytyy vielä lisätä. Veeralle sulkutaivutusten ratsastaminen on kuitenkin vaikeaa, eikä kehon koordinaatio niissä oikein toimi. Taivutuksesta tulee helposti puskemista ja käsi alkaa helposti taivutuksen aikana vetää taakse. Tämä taas johtaa hevosen jännittymiseen.

Vaikeat asiat ovat aina vaikeampia, kun sekä ratsastaja että hevonen opettelevat samaan aikaan uutta asiaa. Silti tästä on mahdollista selvitä ihan hyvin, kun ratsastaja muistaa olla sekä itselleen että hevoselle armollinen. Hevonen tottuu uuteen vaikeaan asiaan toistojen avulla, ratsastaja oppii myös kun tarpeeksi monta harjoituskertaa on takana. Onnistua ei tarvitse heti, eikä edes kymmenennellä kerralla. Riittää kun yrittää. Hevonen myös usein jännittyy uudesta asiasta, kun se ei ihan ymmärrä, mitä siltä pyydetään. Aluksi uusi asia voi olla sille myös niin vaikea, että se jännittyy ihan senkin vuoksi aina. Hevosen pitääkin saada aikaa tottua uuteen asiaan. Jännittyessään hevonen tulee usein vaikeammaksi tai vahvemmaksi ratsastaa.  Tämä on ratsastajan hyvä tiedostaa ja ymmärtää. Ja jonain päivänä hevonen ei enää jännitä esimerkiksi sulkutaivutusta, koska se on sille jo tuttu asia eikä enää niin vaikeakaan. Tämä nyt sitten Miljan ja Veeran kanssa treenaamme: Hermojen hallintaa vaikeissa tehtävissä.

Ensi lauantaina molemmilla ratsukoilla on kisat Ypäjällä 27.‒29.10. Hevosopiston järjestämässä Dressage Challenge -kilpailussa (27.-29.10.). Veera ratsastaa Lounais-Suomen aluejoukkueessa toisena junioriratsastajana helppo A:4:n ja Miljan kanssa päädyimme siihen, että hän ratsastaa ensimmäisen FEI-luokkansa samoissa kilpailuissa. Molemmille ratsukoille kilpailu on harjoitus ensi kautta varten. Milja siirtyy FEI-luokkiin ja Veeran hevonen on vielä kokematon kilpailija, joten se tarvitsee harjoitusta ylipäätään kilpailemisesta.

Olen itse tällä viikolla valmentajakoulutuksessa Ypäjällä ja lisäksi siviilityö vie pariksi päiväksi Turkuun. Miljan ja Veeran ohjelma ensi viikolle on seuraavan kaltainen:

• Milja harjoittelee joka päivä vähän vaikeita asioita, niin että ne tulevat pikku hiljaa tutummiksi molemmille.

• Veera harjoittelee Tuukan ratsastamista pyöreämpään ja syvempään muotoon. Tuukka jännittyy helposti sille vaikeista asioista, mutta sen saa nopeasti rentoutumaan ratsastamalla sen välillä syvempään ja pyöreämpään muotoon, niin että myös sen selkä nousee ylös. Jännittyessään se nousee edestä vähän liian ylös ja selkä laskee alas.

Valmennussuunnitelmat ja tavoitteet kaudelle 2018

Kävimme Miljan ja Veeran kanssa läpi valmennussuunnitelmat ja tavoitteet kaudelle 2018. Paikalla olivat myös heidän huoltajansa.

Tarkensimme yhdessä suunnitelmia sekä sovimme, että seuraava palaveri pidetään joulukuussa. Joulukuun palaverissa suunnittelemme kauden 2018 kisakalenteria sekä tsekkaamme, olemmeko tavoitteiden kannalta aikataulussa.

Milja suoraan ja Veera ehdollisesti joulukuun maajoukkueleirityskatsastuksiin

Lounais-Suomen aluevalmentaja Emilia Kaikkonen soitti tänään valmennusrenkaisiin ja maajoukkueleirikatsastuksiin liittyvistä asioista. Sekä Milja että Veera ovat molemmat hakeneet liiton maajoukkuevalmennusrenkaisiin.

Se että aluevalmentaja soitti kertoakseen valinnoista, oli minusta loisto juttu. Oli ihan hieno huomata, kuinka toimintatavat ovat kehittyneet viime vuodesta. Tuli aidosti sellainen olo, että aluevalmentaja oli uhrannut aikaa miettiessään valintojaan. Peukku siis Lounais-Suomen uudelle aluevalmentajalle Emilia Kaikkoselle tästä J.

Mutta nyt siis niihin valintoihin: Odotusarvon mukaisesti Milja lähetetään katsastettavaksi sekä Peikko-ponillaan että lapsiratsastajana Pepsillä.

Myös Veeran tilanne oli sitä, mitä odotimmekin: Veera sai suoraan paikan B-renkaassa ja kehotuksen treenata laukanvaihdot sellaisen kuntoon, että hän voi esittää ne seuraavassa aluevalmennuksessa Emilialle. Hän myös sanoi, että mikäli vaihdot saadaan esitettävään kuntoon parissa kuukaudessa, hän lähettää myös Veeran katsastettavaksi joulukuussa.

Haasteita siis riittää molemmilla ratsastajilla ennen kuin joulukuun katsastukset koittavat. Miljan on treenattava Pepsillä enemmän, Peikon laukanvaihdot käynnin kautta on saatava paremmiksi, sulkutaivutukset täytyy opetella jne. Ja tosiaan Veeran sekä Tuukan on opeteltava ne laukanvaihdot.

Kuitenkin haasteet ovat hyväksi. Treenille on hyväksi, että on esimerkiksi tällaisia maajoukkueleirikatsastuksen kaltaisia välitavoitteita. Tulee pidettyä aikatauluista kiinni myös menneen kilpailukauden jälkeen treenikaudella, jolloin uudet asiat on opeteltava.