Veera pääsi katsastettavaksi maajoukkuevalmennukseen

Veera pääsi Tuukalla katsastettavaksi junioreiden maajoukkuevalmennukseen. Siten yksi välitavoite on nyt Veeran ja Tuukan tiellä kohti ensi kauden junioriluokkia saavutettu. Laukan vaihdot ovat nyt siinä mallissa, että Lounais-Suomen aluevalmentaja Emilia Kaikkonen lähettää Veeran ja Tuukan katsastettavaksi Ypäjällä pidettävään junioreiden maajoukkuevalmennukseen. Junioreiden valmentajana toimii Marko Björs. Tavoitteena tietenkin on, että Veera pääsee mukaan junioreiden A-kehitysrenkaaseen.

Jatkamme siis Veeran kanssa vaihtojen työstämistä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että laukanvaihdot tulevat avusta, mutta ne ovat vielä lyhyitä ja hevosen ristiselkä nousee vaihdossa liikaa. Kun laukanvaihdot ovat jo olemassa, keskitymme siihen, että Veera oppii säätelemään Tuukan laukkaa. Hyvä laukanvaihto tarvitsee tullakseen nopeamman ja kootumman laukan. Tärkeää on siis, että Veera oppii kokoamaan riittävän nopeasti laukan takajalkojen päälle ja ratsastamaan laukan sisällä erilaisia askelia. Tästä pääsemme sitten parantamaan niitä vaihtoja. Toivottavasti parannus näkyy jo joulukuun katsastuksissa.

Valmennus 16.11.2017

Valmentaja II -tutkintooni liittyen tehtävänä oli kuvata yksi valmennus eli noin puolen tunnin video, jossa näkyy alku ja loppu, harjoitukset, korjaus ja palaute. Tehtävänä tämä oli sikäli hankala, että erityisesti tuon näkymisen kanssa oli ongelmia. Valaistus ei tahdo millään riittää marraskuussa enää iltapäivällä. Viikonloput ovat olleet taas niin täynnä kaikkea ohjelmaa, että emme ole pystyneet kuvaamaan päivän valossa. Ja liekö sitten valmentajan kokemuttomuutta tehtävän puristaminen puoleen tuntiin osoittautui aika vaikeaksi.

Lisäksi oli odotettava oikeaa hetkeä, jolloin valmennettavien mielentila oli videokuvaukselle otollinen ;D.

Myös videoiden muokkaus osoittautui aikaa vieväksi puuhaksi, joten en liittänyt näitä yhdeksi tiedostoksi säästääkseni aikaa ja omia hermojani.

Aiheena meillä valmennuksessa torstaina 16.11. oli laukanvaihdot käynnin kautta. Aloitimme avotaivutuksilla ravissa (etuosan liikuteltavuus on tärkeää käynnin kautta vaihdoissa), teimme kokoamisharjoituksia laukassa, jonka jälkeen harjoittelimme siirtymistä käyntiin laukasta. Sitten lopuksi teimme muutamia vaihtoja käynnin kautta.

Marraskuun Check Point

Marraskuun tarkistuspisteen asiat:

Veera ja Tuukka:

Laukanvaihdot askeleessa ovat tällä hetkellä ns. asialistan kärjessä. Syyskuussa aloitettujen vaihtojen harjoittelu on edennyt suunnitelman mukaan. Tuukka vaihtaa laukan avusta. Vaihdot ovat vielä lyhyitä (etenkin takaa) ja takajalkojen vaihtoaskel nousee vielä liikaa ristiselästä. Alkuun Tuukka potki aika rajusti vaihdoissa, mutta nyt ne ovat jääneet pois, ja vaihtojen tekeminen alkaa olla sekä ratsastajalle että hevoselle rutiininomaista työskentelyä. Vaihdot teemme edelleen ympyrällä vastalaukasta myötälaukkaan.

Tuukan liikkumista on pyritty parantamaan hevosen selän asentoa korjaamalla sekä muotoa pyöristämällä. Tuukka liikkuu Veeran kanssa selkä vähän alhaalla, jonka seurauksena muoto on lyhyt ja liian pysty. Tästä taas seuraa se, että Tuukka jännittyessään alkaa juosta niin sanotusti ratsastajan alta, apuja karkuun.

Ratsastan itse Tuukkaa kerran viikossa, ja olen huomannut, että kun sen ratsastaa aluksi aika syvään, pyöreään muotoon, sen selän saa hyvin ylös ja takajalat tulevat paremmin alle heti alkuun. Lisäksi kun Tuukka pyrkii nousemaan liian lyhyeen ja korkeaan muotoon, siirrän sen välittömästi pieneen avotaivutukseen. Toisin sanoen ratsastan sen korostetusti sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin. Tällä harjoituksella pyrkiminen pois korrektista muodosta lakkaa. Ylipäätään tämän hevosen kanssa on oltava erityisen tarkkana, että se liikkuu hyvin ulko-ohjan tuella ja vastaa sisäpohkeen käyttöön hyvin eikä jää makaamaan sitä vasten.

Annoin Veeralle vinkiksi yhden ratsastukeni jälkeen tämän avotaivutusasian. Hän otti sen heti käyttöön, ja Tuukka alkoi välittömästi liikkua letkeämmin eikä se enää juossut Veeran apuja karkuun. Tämä oli siis suuri oivallus. En aikaisemmin ole osannut neuvoa, miten saada tämä sisäpohje- / ulko-ohja-asia toimimaan myös Veeralla.

Istunnan osalta Veeran on harjoiteltava rentoutta. Hän jää helposti puristamaan istunnallaan, mikä saa jännittyneen hevosen jännittämään entistä enemmän.

Milja ja Peikko:

Tärkeimpänä teemana on nyt ollut Peikon kokoamisasteen nosto helppo B -tason muodosta FEI:n luokkien koottuihin askellajeihin sopivaksi. Oikea muoto on löytynyt Peikon takaosaa aktivoimalla ja parantamalla Peikon reaktiota eteenpäin vieviin apuihin. Sinänsä Peikon muoto on tällä hetkellä riittävän koottu, mutta ongelmana on, että se ei aina liiku läpi selän. Erityisesti jännittyessään Peikon selkä menee liikkumattomaksi, muoto liian lyhyeksi ja alakaula pääsee eteen. Tätä on pyritty korjaamaan eteenpäin ratsastamisella kevyttä tuntumaa vasten. Pätkittäin työskentely näyttää jo oikein hyvältä, mutta jännittyessään poni palaa helposti vanhaan ja tuttuun tapaansa liikkua.

Lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota Peikon suoruuteen ja etuosan liikuteltavuuteen. Peikolle ei sinänsä tuota ongelmia tehdä avo- tai sulkutaivutuksia. Ongelmana on usein avo- tai sulkutaivutuksen aloittaminen. Vasemmassa kierroksessa Peikko liikkuu helposti oikea etulapa ulkona. Jos esim. ratsastaa avotaivutusta vasemmalle, on vaikea lähteä avoon, kun se ulkolapa on ulkona ja ponin takaosa työntyy sisään. Olemme siis korjanneet oikean lavan asentoa sekä pyrkineet parantamaan etuosan liikuteltavuutta, mikä on tärkeä asia erityisesti taivuttavissa liikkeissä, jos nyt muutenkin ihan kaikessa J.

Istunnan osalta olemme keskittyneet oikean pohkeen ja oikean käden asentoon. Milja istuu hieman vinossa vasemmalla, mikä heijastuu oikean pohkeen irtoamisena ja oikean käden laskemisena liian alas. Vinouden korjaaminen korjaa molemmat molemmat ongelmat ja toisaalta korjaamalla näitä virheitä istunnan vinous korjaantuu. Joten korjailen näitä istuntaongelmia valmennuksessa harjoituksen mukaan vaihdellen.

Milja ja Pepsi:

Miljan ja Pepsin yhteistyö on vielä niin alussa, että tärkeintä on, että Milja totuttautuu ratsastamaan hevosta. Pikkuponilla ratsastaminen on hyvin erilaista. On opittava istumaan ison hevosen liikkeissä ja vaikuttamaan hevoseen niistä huolimatta.

Kuitenkin Milja on edistynyt Pepsin kanssa hienosti, ja parivaljakko väläyttelee ihan hienoja pätkiä.

Yhteenveto valmennettavien ruokapäiväkirjoista

Veera ja Milja tekivät viiden päivän ruokapäiväkirjan sovelluksella Meallogger. He kuvasivat viiden päivän ajan kaikki syömönsä ateriat välipaloineen. Tässä yhteenvetoa heidän viiden päivän ruokailuistaan.

Tavallinen arkiruoka on urheilijan ravitsemuksen perusta, ja nuoren urheilijan lautasen sisältö koostuu suurin piirtein samoista palikoista kuin ravitseva perusruokavalio. Urheileva nuori tarvitsee laadukasta ruokaa. Karkit, pullat ja limpsat eivät siis kuulu urheilijan perusruokavalioon. Makeitakin herkkuja voi nauttia kohtuudella, mutta niillä ei saa korvata päivän muita aterioita. Hyvä periaate on, että nälkään syödään aina kunnon ruokaa! Tavallisen arkipäivän ruokailut koostetaan aamiaisesta, lounaasta, päivällisestä sekä 2-3 hyvästä välipalasta. Makean himo on yleensä merkki siitä, että päivän aterioita on jäänyt väliin tai kunnon ruokaa on syöty liian vähän. Urheilijan on tärkeää syödä päivän aikana säännöllisesti. Lisää urheilevan nuoren ravitsemuksesta: Kasvauhrelijaksi.fi  

Aamupalat

Sekä Milja että Veera syövät terveelliset aamupalat, yleensä leipää ja maitoa. Vaalean leivän voisi korvata tummalla kuidun saannin lisäämiseksi. Tumma leipä on myös hyvä raudan lähde.

Välillä molemmat valmennettavat syövät aamupalallaan hapanmaitotuotteita, mikä on hyvä proteiinin lähde. Proteiinilisäys aamupaloihin olisi toivottavaa, vaikka sitä toki molemmat yleensä saavat parista viipaleesta juustoa ja maidosta myös.  Molempien aamupaloihin olisi myös hyvä lisätä vielä kasviksia tai marjoja.

Välipalat

Voisivat olla molemmilla terveellisempiä ja ravitsevampia, etenkin iltapäivällä ennen ratsastusta. Milja voisi korvata välipalapatukat hedelmillä, jogurtilla tai jollain muulla ravitsevammalla. Välipalapatukoissa on usein aika paljon sokeria.  Välipalaa ei saisi korvata ainakaan herkuilla. Toisaalta kumpikaan ei herkuttele kovin usein, joten en näe herkkuja kummankaan ruokavaliossa ongelmana.

Välipalan voi syödä hyvin ennen ratsastamista. Näin voi varmistaa riittävän energian saannin, ja ennalta ehkäistä nälän tunnetta ratsastuksen aikana. Välillä ainakin Veera valittaa nälän tunnetta ratsastuksen aikana.

Lounaat

Etenkin Veeran syömät lounaat ovat liian pieniä. Hänen energian tarpeensa on suuri, ja välipaloista näkee, että hän korvaa liian pientä lounasta niillä. Koululounailla pitäisi syödä paljon enemmän. Lisäisin myös molempien valmennettavien lautasille enemmän vihanneksia ja juureksia. Molempien valmennettavien harjoittelumäärillä lounaslautasten pitäisi olla ääriään myöden täysiä. Lounaasta harjoitusten alkuun on aikaa useampi tunti, joten tässä kohtaa on sopiva hetki tankata kunnolla.

Päivälliset ja iltapalat

Näyttää siltä, että molemmat valmennettavat syövät hieman epäterveellisesti iltaisin. Se on ymmärrettävää, kun on pitkä päivä takana, eikä enää jaksaisi valmistella mitään ruokaa. Helposti tulee otettua sitä, mikä on käden ulottuvilla. Toisaalta myös nälän tunne ajaa syömään makeaa. Jos valmennettavat söisivät lounaalla kunnolla ja kunnon välipalan ennen ratsastamista, illalla ei välttämättä olisi niin kova nälkä.

Iltasyömisiä korjaisin terveellisempään suuntaan. Lisää hedelmiä, kuitupitoista leipää, kunnon kotiruokaa. Epäterveellinen iltasyöminen voi kostautua myöhemmin ja aktiivisen urheilu-uran päätyttyä painonnousuna (Valmentajalla on kokemusta J). Ei siis kannata siitä syystä totuttaa itseään epäterveelliseen ruokavalioon iltaisinkaan. Liika sokeri myös voi vaikuttaa unensaantiin illalla.

Milja pääsi Peikolla ja Pepsillä A-kehitysrenkaaseen

Milja suoriutui hienosti 3.-4.11. pidetyistä katsastuksista. Ponien maajoukkueen valmentaja Kikko Kalliokoski valitsi Miljan sekä Peikolla että Pepsilla A-kehitysrenkaaseen.  Tämä oikeuttaa Miljan osallistumaan maajoukkueleirityksiin, jotka ovat Ypäjän Hevosopistolla seuraavasti:

15.-17.12.2017
4.-7.1.2018
16.-18.2.2018
16.-18.3.2018

Maajoukkueleiritykseen pääsy oli yksi Miljan välitavoitteista. Se on nyt saavutettu, ja olemme todella tyytyväisiä. Paitsi että Milja saa hyvää valmennusta tulevaa kilpailukautta varten, myös Peikko saa kokemusta treeneissä Hevosopiston isoissa ratsastushalleissa. Näin Milja ja Peikko ovat hyvässä iskussa heti hallikauden alussa :).

Miljan kilpailukausi 2017 ‒ yhteenveto ja analyysi viimekaudesta

Miljan tavoitteet kaudelle 2017 asetettiin tilanteessa, jossa Milja oli startannut Peikon kanssa muutaman helppo C -luokan I-tasolla. Milja oli kaudella 2016 enimmäkseen hypännyt ponillaan. Kouluratsastus oli kuitenkin vetämässä pidempää kortta. Lisäksi oli nähtävissä, että Peikon lahjat olivat koulupuolella. Tavoitteet kaudelle 2017 olivat Evidencia Poni Cup -finaalipaikka, Poniderby 2017 ja aluemestaruusmitali kouluratsastuksessa. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin, että Milja ja Peikko ovat helppo A-tasolla kilpailukauden lopulla.

Milja ja Peikko starttasivat kauden maaliskuussa helppo B -luokissa. Tulokset olivat varsin hyviä tulevaa Evidencia Poni Cupia ajatellen. Ensimmäisen Poni Cupin osakilpailun kaksikko starttasi Korpilahdella ja tuloksena oli hieno 2. sija prosentein 66.474.

Poniderby 2017 ei mennyt aivan niin hyvin, kuin edeltävät tulokset olisivat antaneet odottaa. Paikkana derbykenttä Ypäjällä ei ole kokemattomalle ratsukolle se helpoin. Peikko jännittyi katsomosta ja piti aivan radassa kiinni olevia tuomarikoppeja pelottavina. Tästä syystä suorituksia vaivasi epätasaisuus ja jännittyneisyys.

Aluemestaruudet olivat Miljan ja Peikon osalta melko epäonniset, sillä kolmella tuomarilla ratsastetun aluemestaruuden ratkaisi käytännössä yksi tuomari, jonka linja tai linjattomuus ratkaisi koko kisan. Kahden tuomarin arvioissa Milja ja Peikko oli sijoitettu kisan kakkosiksi, yhden sijalle kahdeksan. Ja kun samainen tuomari vielä oli antanut joillekin huomattavasti enemmän pisteitä kuin kaksi muuta tuomaria, oli järjestys sitten sen mukainen. Milja jäi lopulta ilman mitalia ja oli Lounais-Suomen aluemestaruuksissa 5. Aluemestaruus rata oli kaksikolta tasainen ja rikkeetön, ajattelen että mitalin arvoinen. Nyt kävi kuitenkin näin. Kouluratsastus on myös joskus tätä, ja se on myös tässä lajissa pakko hyväksyä.

Finaalipaikka Evidencia Poni Cupiin heltisi hyvillä osakilpailutuloksilla. Milja ratsasti finaalissa hienosti kolmanneksi vaikka ratsastajaa jännitti aika paljon ja Peikkokin oli aika jännittynyt. Laaksollakin on isot katsomot ja paljon menoa ja melskettä.

Kokonaisuutena kausi oli nappisuoritus. Miljalla on rautaiset kilpailuhermot ja keskittymiskyky kilpailuissa. Hän ratsasti kauden radat tarkasti ja maltilla. Milja on osoittautunut ahkeraksi ja motivoituneeksi harjoittelijaksi. Hän on aina tehnyt kotiläksynsä kunnolla ja se myös näkyi kauden suorituksista.

Aina ei mennyt ihan putkeen, mutta ns. putkeen menemättömät suoritukset ovat opiksi ensi kautta varten. Peikko tarvitsee lisää harjoitusta uusista ja haasteellisista kilpailupaikoista ja toisaalta Miljan on opittava pitämään Peikko paremmin ”otteessaan” haasteellisissa tilanteissa. Tiiviimpää ja tehokkaampaa istuntaa harjoittelemalla saamme tämän sinkoilun varmasti kitkettyä Peikolta ensi kauteen mennessä.