PP
Dressage Teamin vuoden alku ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Siitä syystä
myös kirjoitukset ja tammikuun Check Pointit ovat jääneet kirjoittamatta. Suurimpana
murheenamme on ollut Miljan Pepsi-ruuna (Pavasaris) menehtyminen odottamatta ja
erittäin äkillisesti ähkyn seurauksena. Kuolemaa edeltävänä päivänä Milja ja
Pepsi treenasivat vielä aivan normaalisti ja odotukset olivat entistä korkeammalla.
Valmentajan roolissa on ollut musertavaa seurata Miljan ja hänen äitinsä surua
poismenneen ystävän johdosta. Myös pettymys Pepsiin ja Miljaan kohdistuneiden
suurien odotusten täydellisestä romahtamisesta on ollut surun lisäksi meillä
kaikilla mielessä. Tätä tämä laji on pahimmillaan. Onneksi kuitenkin Milja saa
jatkaa Peikon kanssa kautta 2018 kohti.
Tähän harjoituskauteen
on mahtunut myös
paljon pienempiä murheita. Tuukka on kärsinyt kaviopaiseen aiheuttamasta
arkuudesta kaviossaan, ja sekä Peikolla ja Tuukalla on ollut lihasvaivoja,
joiden vuoksi treeniä on pitänyt keventää. Molemmilla hevosilla on kuitenkin
päästy ratsastamaan silti.
Pientä
edistystäkin on kaikesta murheesta ja vaivoista huolimatta tapahtunut. Miljan
ohjastuntuma on parantunut huomattavasti. Varmasti Pepsin ratsastaminen vei
tätä asiaa eteenpäin. Lisäksi poni kevyemmän kautensa jälkeen näyttää
paremmalta kuin koskaan. Veera on harjoitellut rentouttamaan istuntaansa sekä
nopeuttamaan apujen käyttöään. Edistystä tässä on tapahtunut mukavasti. Lisäksi
hevosen vaihtelevasta treenikunnosta huolimatta, laukanvaihdot ovat tulleet
varmemmiksi ja teknisesti paremmiksi.
Nyt ei voi toivoa kuin parempaa onnea jatkossa. Ehkäpä me kaikki osaamme olla näiden kokemusten jälkeen tyytyväisempiä hyvinä hetkinä, silloin kun hevoset ovat kunnossa (ja etenkin elossa!) ja voi täysipainoisesti harjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti